YLEn mobiilisovellus Uutisvahti on oiva lisä aamuihin. Aamulla kun kahvi on valmis, niin samoilla minuuteilla yleensä napsahtaa ilmoitus tabletille, että nyt olisi kasattu juuri minua varten kiinnostavia uutisia. Loistavaa, eikö? Tänä aamuna kuitenkin, kun siemailin aamua piristävää sumppia, meni yhden artikkelin kohdalla melkoinen kulaus väärään kurkkuun. Yle nimittäin julkaisi Elina Kallungin kirjoittaman arvioinnin epätasa-arvoisuutta koskevan artikkelin.
“Huippuarvosana voi olla hyvässä koulussa tiukassa – Tutkija: oppilaiden oikeusturva vaarantuu”
Ei pitäisi olla kellekään yllätys, että arviointi on äärettömän vakava asia koulussa opetusasteesta riippumatta. Silti se on hämmentävän vaikea asia toteuttaa, ainakin kun katsoo niitä tutkimuksia, johon YLE artikkelissaan tukeutuu. Arviointi ei ole sama asia suomen sisällä kaikissa kouluissa, se ei ole sama asia yhden kunnan sisällä eri kouluissa. Pahimmillaan, se ei ole tasa-arvoinen asia edes yhden koulun sisällä.
Helsingin yliopiston Arviointikeskuksen erityisasiantuntija Sirkku Kupiainen toteaa, että vika ei ole opettajien ammattitaidossa. Totean, että asiantuntija on nyt hieman diplomaattinen, eikä vyörytä liikaa vastuuta asiassa opettajille, vaikka toteaakin “Yhdenmukaisuus vain on vaikeaa, sillä opetussuunnitelman arviointia koskevat kriteerit vaativat opettajilta tulkintaa. Opettajan on myös päätettävä, mitä kriteerejä hän painottaa.”
Tasan tarkkaan viikko sitten istuin oman opettajainhuoneeni viikkopalaverissa ja todistin hämmentävää keskustelua, jossa eräs opettaja ihmetteli ääneen oppilaiden oikeutta saada tietoa arvosanoistaan ennen lukuvuositodistusten jakoa. On siis vielä niitä, kenen mielestä arviointi tulee nurkan takaa yllärinä, ja pahimmassa tapauksessa tunnetasoltaan mahtava kouluvuoden niputus ja juhlapäivä on pilalla, kun odotukset ja todellisuus eivät kohtaakaan.
Asiantuntijan ratkaisut ovat täydellisen ristiriitaiset arvioinnin henkeen verrattuna
Sirkku Kupiainen puhuu myös arvioinnin vertailukelpoisuudesta. “Opettaja ei myöskään voi täsmällisesti tietää, miten taitavia hänen oppilaansa ovat verrattuna muiden koulujen oppilaisiin. Arvioinnin ongelmia ei tutkijan mielestä ratkaise myöskään uusi opetussuunnitelma, jota yhdeksäsluokkalaisten arvioinnissa aletaan noudattaa muutaman vuoden kuluttua.”
Arviointi ei voi perustua missään olosuhteissa vertailulle. Se ei saisi olla sitä edes luokan sisällä. Arviointi perustuu aina, tässä ja nyt, opiskeltavan asian tavoitteisiin ja niitä määritteleviin kriteereihin. Niihin ei voi vaikuttaa henkilökohtaiset ominaisuudet joita ei voi mitata. Esimerkiksi, jos opettaja kokee oppilaan motivaation olevan huono, se on opettajan kokemus eikä oppilaan arviointiin vaikuttava ominaisuus.
Asia, mikä minua suuresti hämmästyttää ja jopa ärsyttää on YLEn tai Sirkku Kupiaisen (artikkelista ei käy selväksi kenen) ratkaisut arvioinnin tasa-arvo-ongelmien korjaamiseksi.
YLE (tai asiantuntija Kupiainen) ehdottaa kansallista koepankkia, josta opettajat voivat “napata” yhteisiä kysymyksiä vertailukelpoiseen kokeeseen ja peruskoulun päättökoetta.
Miksi ihmeessä aina koe nähdään pelastavana ratkaisuna aikana, jolloin korostetaan yksilöllistä oppimista ja monipuolisia menetelmiä tavoitteiden saavuttamiseksi?
Tässä tapauksessa kokeesta puhuminen on suorastaan härski veto. Koepankki on kuin sylkäisy vasten näköä niitä tuhansia uskomattoman ammattitaitoisia opettajia kohtaan, jotka tälläkin hetkellä miettivät monipuolisia ratkaisumahdollisuuksia oppilaan osoittaa osaamisensa suhteessa tiettyyn tavoitteeseen ja sen kriteereihin. Samalla se kertoo oppijoille, että he ovat kaikki samasta muotista, joten tottakai heihin voi soveltaa yhtäläisiä suoritusmenetelmiä.
Koepankki ja peruskoulun päättökoe on röyhkeitä ulostuloja, joilla perustellaan arvioinnin tasa-arvoa.
Kysynpähän vaan, kuinka tasa-arvoista on kokeella arvioida yleisopetuksen moniulotteinen oppilasjoukko, kuinka tasa-arvoisena erityisen tuen piirissä olevat oppilaat tämän kokevat?
Otan tähän loppuun vielä klassisen urheiluvertauksen. Sanonta kuuluu: urheilija/joukkue on tasan tarkkaan niin hyvä kuin hänen viimeinen suorituksensa. Kun mietimme oppijan oppimista, ja peilaamme sitä miten itseäni haluaisin arvioitavan missä tahansa suorituksessa, onko meillä vielä siis jonkinlaista hinkua saada arviointi tasa-arvoiseksi kokeiden avulla? Vuonna 2017?
OPEN KOULU 
Digitaalisten aineistojen ja menetelmien käyttämisestä seuraa väistämättä e-arviointiin siirtyminen. Itsearvioinnin mahdollisuudet paranevat oleellisesti. – Yloppilastutkinnon kokeet ovat perustuneet täysin vertailuun ja lopulta Gaussin käyrän käyttämiseen arvosanojen annossa. Entä jatkossa, kun kokeet on digitalisoitu?
TykkääTykkää