Avoin kirje HS:n päätoimittaja Kaius Niemelle

Arvoisa päätoimittaja Niemi.

En ole journalisti. Olen opettaja. Olen kuitenkin lehtenne pitkäaikainen lukija, että siinä mielessä meillä on jotain yhteistä. Silloin tällöin vuosien saatossa olen huomannut, että teillä (ja teitä edeltävillä päätoimittajilla) ja minulla on toisinaan ollut eriäviä mielipiteitä siitä mistä aiheesta ja millaisia juttuja lehteenne olisi hyvä kirjoittaa. Hyväksyn kuitenkin, että teillä ja minulla voi olla lehden toimituksellisesta linjasta ja päämääristä eriävät mielipiteet ja myönnän, että teillä on tässä asiassa varmasti minua enemmän ammattitaitoa. Älkää siis pelätkö, en kirjoita tätä kirjettä neuvoakseni teitä työssänne.

Aivan niin. Vaikka te ette siitä varmasti ole ollut tietoinen, meillä on ollut vuosien varrella erimielisyytemme. Uskon kuitenkin, että yksipuolisista erimielisyyksistämme huolimatta voimme molemmat allekirjoittaa seuraavat väitteet.

  1. Nykypäivänä, kun informaatiota ja misinformaatiota – klikkihaaveja ja ammattitaitoisesti tehtyä laatujournalismia – tulee ikkunoista ja ovista, ja kuka tahansa voi helposti julkaista mitä tahansa, kriittinen medialukutaito on tärkeämpää kuin koskaan.
  2. Ammattitaitoinen journalismi on yksi toimivan demokratian elinehto. Te itse muotoilette tämän hienosti joulukuussa 2016 seuraavasti: ”Totuuteen pyrkivällä tiedonvälityksellä on tänä päivänä vähintään yhtä paljon merkitystä avoimen demokratian ja sivistyksen kivijalkana kuin lehden alkuaikoinakin.” Tähän haluaisin lisätä, että vähintään yhtä tärkeä ehto demokratialle on ammattitaitoista journalismia seuraava kansa, joka osaa tunnistaa populismin ja valheet informaatiovirrasta.
  3. Ajankohtaisten asioiden seuraaminen esimerkiksi sanomalehtiä lukemalla kehittää maailmankuvaa ja ajattelun taitoja. (Olenpa kuullut tutkimustuloksia siitäkin, että sanomalehtiä lukevat pärjäävät lukemattomia paremmin koulussa. Tiedä sitten, mikä tässä on syy ja mikä seuraus.)

Nähkääs, silloinkin, kun lehtenne on sortunut ns. klikkijournalismiin, on opettaja minussa nähnyt näissä jutuissa opetuksellista arvoa. Nekin jutut, jotka ovat omasta mielestäni olleet tyhjänpäiväistä roskaa, jota odottaisin Helsingin Sanomien sijaan Seiskalta tai muilta vastaavilta, olisivat saattaneet toimia luokassa hyvin monenlaisten keskustelujen alustuksena. Jos ei muusta, niin ainakin arvoista.

Ja onhan se toki sanottava, että toimituksenne tuottaa pääsääntöisesti laadukkaita artikkeleita, jotka sellaisenaan toimivat loistavasti opetusta rikastavana materiaalina ja tuovat loistavasti oppikirjoja ajankohtaisempaa – ja usein ihmislähtöisempää – näkökulmaa koulussa käsiteltäviin asioihin.

Tämä mielessä halusimme tänä vuonna koulussamme hankkia käyttöoikeuden digilehteen ja arkistoon. Otimme yhteyttä lehtenne myyntiin ja saimme tietää, että hinta koulullemme tulisi olemaan 650€. Tämä ei ehkä kuulosta teidän budjeteissanne isolta rahalta, mutta uskokaa tai älkää, koulun budjetissa tämä on iso raha. Niin iso, että se saattaa hyvinkin tulla esteeksi tilauksellemme. Se on iso raha rikkaan kunnan koulussa, ja voin uskoa, että se on sitä varmasti myös köyhemmissä kunnissa, joiden koulut joutuvat tulemaan toimeen vielä vähemmällä.

Mieleeni nousi tämä teidän itsenne kirjoittama kolumni joulukuulta 2016, johon jo aiemmin viittasin. Kirjoitatte siinä, että HS:n juhlavuonna haluatte kiinnittää erityistä huomiota lapsiin ja nuoriin. Sanotte, että ”Medialukutaidon tärkeys korostuu digitalisoituvassa maailmassa. Toimivan kansalaisyhteiskunnan perusedellytys on suomalaisten kyky erottaa tarkistamattomat ja valheelliset tiedot vakavasti otettavasta journalismista.”

Teillä ja meillä (opettajat) on siis sama päämäärä ja tavoite. Iloksenne voin myös kertoa, että kouluista ympäri Suomea löytyy erittäin ammattitaitoista opettajakuntaa mahdollistamaan sen, että tuo yhteinen tavoitteemme on myös saavutettavissa. Ikäväksenne joudun kuitenkin kertomaan, että ainakin meidän tapauksessamme tuo 650€ saattaa olla juuri se, mikä estää päämäärän tavoittelun aidoilla materiaaleilla.

Siksi kirjoitankin teille, arvoisa päätoimittaja, ja ehdotan, että kävisitte sanoista tekoihin ja tarjoaisitte veloituksetta Suomen kouluille digilehden sekä digiarkiston käyttöoikeuden koulupäivien ajaksi. Kuten molemmat tiedämme, on teknisesti mahdollista rajata käyttö vain koulujen IP-osoitteisiin ja (korjatkaa, jos olen väärässä), lisäkustannuksia siitä ei teille (juurikaan) tulisi.

Ymmärrän toki, että viime kädessä te teette bisnestä ja bisneksen päämäärä on tehdä voittoa. Ehdottaisin kuitenkin, että tässä ajattelisitte asiaa pitkällä tähtäimellä. Sanomalehteä lukevien vanhempien lapsista tulee sanomalehteä lukevia aikuisia. Siksi lienee perusteltua myös olettaa, että kun peruskoulunsa päättävä nuori on yhdeksän vuotta koulussa lukenut lehteä, hän haluaa jatkaa sitä myös koulun jälkeen. Ehdottamallani tavalla myös ne lapset, joiden kotona lehteä ei lueta, pääsisivät lehteä lukevien lasten joukkoon. Lisäksi, ei liene edes tarve mainita tällaisen tempauksen mainosarvoa lehdellenne. Kuvitelkaa: ”Kaikissa Suomen peruskouluissa luetaan Helsingin Sanomia.” Miltä kuulostaa?

Meiltä opettajilta löytyisi kyllä ammattitaitoa ja motivaatiota ohjata näitä tulevia aikuisia kriittiseen mediasisältöjen arvioimiseen. Löytyisikö teiltä halua mahdollistaa se kaikille Suomen kouluille?

Mainokset