Keskustelin taannoin erään koulun atk-tukihenkilön kanssa. Pohdin ääneen opettajien ja opetushenkilöstön työkoneiden rajoituksia. Tietokoneita oli estetty pääsemästä verkkoon muualla kuin opetustoimen sisäisessä verkossa. Lisäksi laitteeseen pätivät samat vanhat kaupungin tason säännöt: laitteeseen oli turha kokeilla asentaa yhtään mitään omin luvin. Tuttua varmaan monelle.
Myönnän. Hieman nostin kulmiani ja ärähdin ääneen, kun kuulin kaupungin koneita hallinnoivan viraston johtajan todenneen atk-tukihenkilöille yhteisesti, että hänen aikanaan ei opetushenkilöstö tule saamaan rajoituksista vapautettuja tietokoneita työkäyttöön. Tunnen hämmästystä, miten opettajien ja muiden opetustoimen työntekijöiden mahdollisuuksia kehittää itseään jarrutetaan vielä vuonna 2016 sulkemalla mahdollisuuksia kokeilla, tutkia ja epäonnistua. Digitalisaatio ei ole laitteet ja niiden toiminta. Digitaalisaatio on sitä miten niitä käytetään pedagogisin perustein jouhevasti arjessa.
Meitä on moneen junaan. Useimmille riittää se kone, joka kytkeytyy koulun verkkoon ja Internet Explorer riittää avaamaan Wilman ja o365 -sähköpostin. Ja se on ihan ok, kukin tavallaan. Mutta on myös meitä, jotka kokevat, että vastuutettuina digitaalisaation haltuunotosta, meidän on saatava ottaa koneet kotiin. Me haluamme tutkia, oppia, ladata mielenkiintoisia ohjelmia, jumittaa kone, raivota sille ja epäonnistua kaikessa sen kanssa.
Kyse on periaatteesta. Minun on tunnettava työkalut, joilla työskentelen. En minä siihen lataa laittomuuksia. Enkä halua sitä hajottaa tahallani.
Siltä se valitettavasti tuntuu: Olet hyvä opettaja, mutta potentiaalinen rikollinen tämän tietokoneen kanssa. Saat ottaa vastuullesi monimutkaisen arvioinnin ja toisten ihmisten lapset, mutta tähän tietokoneeseen et perkele sitä maksamaasi Spotifyta lataa. Kuka muka kuuntelee musiikkia kun suunnittelee opetustaan?!
Jos nämä tietokoneet ovat niin herkkiä laitteita, ettei luottamusta meihin “akateemisen askartelukoulutuksen” saamiin riitä, niin tulisiko ottaa takaisin vanha kunnon atk-ajokortti? Kolmiportainen “harjoittelet vielä – osaat ohjattuna – hallitset” arviointimittari tietokoneen käyttöön. Jos saisin osoittaa osaamiseni hallinnoivalle virastolle, voisin ehkä kehittää opetukseni tasoa entisestään.
EDIT: Toki on tärkeää ottaa huomioon tietoturva, mutta ict-alalla työskentelevän ystäväni kommentti kyseenalaistaa senkin perusteluna sulkea työskentely-ympäristöt: Ja vielä semmoin päin kanssa että sitten jokaisella on x määrä omia laitteita joilla on kivempi tehdä töitä kun voi tehdä esim sen Spotify kuuntelun samalla. Sitten pikkuhiljaa jengi rupeaa tekemään hommia niillä omilla paremmilla vehkeillä ja samalla työpaikkojen datat onkin ”turvallisen” alueen ulkopuolella.
OPEN KOULU 
Ei oikein uskoisi, että sama mikä tapahtui 1990-luvulla voisi tapahtua mentäessä kohti vuotta 2020.
Digitalisaatio on todellakin korvien välissä, eikä laitteissa jotka vain toteuttavat digitaalisen käänteen kouluissa. Johtajat johtavat. Yksi asianmukaisesti, toinen asiattomasti.
Kriittisen enemmistön saamiseksi on yksi kaikkein tehokkaimmista keinoista konsortio. Yhdessä koulussa ei ole helppo saada asioita läpi, ei edes yhden kunnan kouluissa jos myös sivistysjohtaja on vastaan. Liittoutuminen auttaa. Kun yhteistyöhön saa mukaan muita, olivat ne sitten melkein mistä vain, ei jämähtäneinkään johtaja jaksa tehdä vastarintaa ikuisesti.
Mutta näyttöjä onnistumisista on myös annettava.
TykkääLiked by 1 henkilö