Pedagogiset asiakirjat, osa 1: HOJKS

On taas se aika vuodesta. Ei, en tarkoita joulun tuloa. Enkä tarkoita sitäkään, että talvi yllättää autoilijat. Tarkoitan sitä, että on aika päivittää HOJKS:t. Tässä postauksessa tartun tämän kyseisen pedagogisen asiakirjan syvimpään olemukseen sekä pohdin kriittisesti toimintamallejamme kyseisen asiakirjan kanssa. Kerron oman nykyisen ohjeistuksemme mukaisesta toimintamallista. Ehkä teillä toimitaan jo fiksummin, mutta pelkäänpä samanlaisen toimintamallin olevan käytäntönä monessa kunnassa. Lopussa esitän vaihtoehdon, jonka mukaan olen sittemmin ryhtynyt toimimaan. Vaikka postaus käsitteleekin nimellisesti HOJKS:aa, löydät varmasti yleisopetuksen opettajana, aineenopettajana tai muuten opetusalan parissa työskentelevänä postauksen viimeisestä osasta ajattelemisen aihetta.

Postaus on otsikoitu ensimmäiseksi osaksi, koska haluamme jättää mahdollisuuden pedagogisten asiakirjojen, noiden koulumaailman kankeuden ja byrokratian ruumiillistuman myöhempäänkin ruotimiseen.

Mikä on HOJKS?

Aloitetaan pienellä briiffauksella niille, jotka eivät koulumaailmaa tunne. HOJKS tulee sanoista Henkilökohtainen Opetuksen Järjestämistä Koskeva Suunnitelma. Sen laatiminen perustuu perusopetuslakiin §17a, ja se tulee laatia jokaiselle erityistä tukea tarvitsevalle oppilaalle. Siinä listataan asiat, jotka oppilaalla sujuvat hyvin, sekä asiat, joissa oppilas tarvitsee tukea. Asiakirjan tarkemmasta sisällöstä määrätään opetussuunnitelman perusteissa. Muoto ja sisältö, kuten toteutustapakin, varmasti vaihtelevat kunnittain, mutta uskoisin useimmissa kunnissa sen pitävän sisällään sekä kouluaineisiin liittyviä taitoja ja tuen tarpeita että muuhun kasvuun ja kehitykseen, kuten vaikkapa sosiaalisiin taitoihin liittyviä asioita. Pelkäksi asioiden listaukseksi tämä ei tietenkään saa jäädä, vaan oleellista on kirjata oppilaan tuntemukseen perustuen asioita, keinoja ja toimenpiteitä, joilla oppilaan oppimista voidaan parhaiten tukea. Laki myös määrää, että HOJKS tulee päivittää vähintään kerran vuodessa ja sen laatimisessa ja päivittämisessä tulee toimia ”yhteistyössä oppilaan ja huoltajan tai tarvittaessa oppilaan muun laillisen edustajan kanssa”, mikäli siihen ei ole ilmeistä estettä.

Nyt on siis se aika vuodesta, kun ainakin oma työnantajani määrää HOJKS:t päivitettäväksi.

Nykytilanne

Meillä kyseinen asiakirja tehdään Wilma-järjestelmään ja postaukseni on tästä näkökulmasta. Wilmasta HOJKS on määrätty printattavaksi kerran vuodessa ja printattu versio arkistoidaan tomuttumaan jonnekin. Jo tässä vaiheessa voin alustavasti sanoa, että kyseinen Wilman asiakirjalomake on mitä surkein tekele, häpeäpilkku asiakirjojen maailmassa, mutta palaan tähän järjestelmän umpisurkeuteen vielä tuonnempana. Mikäli teillä on käytössä jokin paremmin toimiva järjestelmä, onnittelen. Mikäli teillä homma tehdään vielä paperilla, kysy vakavasti itseltäsi ja työnantajaltasi, miksi ihmeessä.

Asiaan! Toimitaanko teilläkin seuraavasti? Loka-marraskuuhun asti (tai milloin päivitys teillä onkaan ajankohtainen) opettaja kuumeisesti viilaa vanhaan HOJKS:n päivitystä. Miettii, pitäisikö jotain sanamuotoa muuttaa, pitäisikö jotain jättää kokonaan pois, ja olisiko ehkä jokin asia vielä lisättävä. Osa opettajista on tätä varten jo tavannut perheen kerran ja keskustellut perheen kanssa siitä, miten koulunkäynti näkyy kotona. Osa tapaa perheen vasta sitten kun on saanut luonnoksen HOJKS:n päivityksestä valmiiksi.

Tapaamisessa huoltajien kanssa puhutaan luonnokseen kirjatuista asioista. Sovitaan yhdessä siitä, miten kotona voidaan tukea oppimista ja todetaan asioiden tila, mutta varotaan kuitenkin kirjoittamasta liian suorasanaisesti haasteista. Sävyn on oltava kuitenkin kannustava ja pedagogisissa asioissa on pysyttävä. Painotetaan niitä asioita, jotka jo sujuvat.

Perheen kanssa tapaamisen jälkeen opettaja kuittaa asiakirjan valmiiksi, jonka jälkeen asiakirja näkyy Wilmassa myös huoltajille. Asiakirja tulostetaan jatkamaan sitä jumalattoman paksua paperipinoa, joka oppilaasta on koulupolun aikana syntynyt. Se arkistoidaan ja säilytetään lain mukaisella tavalla X määrää vuosia. Tämän jälkeen asiakirjaan palataan sitten vuoden päästä, kun on aika päivittää HOJKS uudelleen. Ehkä tämän tekee sama opettaja, ehkä opettaja ensi syksynä vaihtuu. Lain kirjain on täytetty. Asiakirja on tehty itse asiakirjan vuoksi.

Nykymallin ongelmia

Herää muutamia kysymyksiä. Monikohan oppilas palaa myöhemmin katsomaan HOJKS:sa asettaakseen itselleen tavoitteita oppimiselle? No realistisuuden nimissä on sanottava, että alakoulun oppilaalta tämä on ehkä liikaa vaadittu, ja on enemmänkin aikuisten tehtävä suunnitella opetus ja tuki niin, että tavoitteita päästään tavoittelemaan. Entä kuinkakohan moni perhe kotona lukee HOJKS:aa ja toteuttaa siinä suunniteltuja kodin tukitoimia? Toisissa perheissä ehkä enemmän kuin toisissa. Olemmeko tehneet suuren työn vain, jotta lain kirjain täytyy?

Toteutammekohan oikeastaa itsekään säännönmukaisesti asiakirjaan suunniteltuja tukitoimia, kun koulun arki alkaa vaan viedä omalla painollaan? Jos kuudennella luokalla tiedämme, että oppilaan matematiikan haasteet johtuvat siitä, ettei tämä ole koskaan kunnolla oppinut matematiikan perusteita, niitä ihan ekalla ja tokalla ja jopa ennen kouluikää harjoiteltavia asioita, meillä pitäisi olla mahdollisuus ja rohkeutta palata näihin asioihin ja alkaa alusta. Olen joutunut itse pohtimaan miksi en toimi näin. Miksi kirjoitan HOJKS:aan, että oppilaalla on vielä vaikeuksia peruslaskutoimituksisssa, ja sen jälkeen yritän saada häntä oppimaan murtoluvun kertomista murtoluvulla tai desimaaliluvun jakamista desimaaliluvulla, samalla yrittäen saada hänet jossain välissä kertaamaan noita perusasioita, koko ajan kuitenkin tietäen, että oppilaalla ei ole mitään realistisia mahdollisuuksia ymmärtää näitä asioita, ja itse asiassa kokoan koko ajan hänen harteilleen lisää taakkaa, jolla saan aikaan matikkainhoa?

Syynä on nykyisenlainen vuosiluokkiin sidottu arvointimenetelmä, jossa kaikkia arvioidaan saman kriteeristön mukaan yhdellä numerolla kevään lopussa. Kun oppilas opiskelee eritysessä tuessa yleisopetuksen oppimäärän mukaan ilman oppiaineiden yksilöllistämistä, on häntäkin arvioitava nykymallissa saman kriteeristön mukaan. Tästä taas seuraa, että hänelle on annettava yhtäläinen mahdollisuus oppia vaadittavat asiat. Kuinka voisin muka arvioida vuoden lopussa samalla kriteeristöllä kaikkia, jos osalle oppilaista on opetettu murtoluvun kertomista murtoluvulla (ja numeroon edellytetään tämän osaamista) ja osan kanssa on keskitytty lukujonotaitojen sekä lukukäsitteen vahvistamiseen? Tästä syystä huomaan opettavani murtoluvuilla ja desimaaleilla laskemista oppilaille, joiden tiedän oikeasti vaativan harjoittelua lukujonotaidoissa ja kymmenylityksissä. Jossain on varmasti edistyksellisiä ja rohkeita opettajia, jotka eivät näin tee, vaan kylmän viileästi unohtavat desimaaliluvut ja murtoluvut, jos oppilas ei vielä ymmärrä ihan peruslaskutoimituksia. Tarkalleen ottaen tässä kuitenkin rikotaan lakia ja toimitaan epäoikeudenmukaisesti sekä oppilasta että muita oppilaita kohtaan.

Olen kirjoittanut blogissamme aiemmin nykyisen arviointikäytännön ongelmista ja esittänyt parempaa vaihtoehtoa, enkä siksi mene tässä nyt siihen tarkemmin. Totean vain, että yksilöllinen eteneminen, oppimispolkuajattelu ja vuosiluokkiin sidotun arvioinnin vaihtaminen tavoitteisiin sidotuksi arvioinniksi, sekä sen hetkisen oppimispolun käsittäminen ”todistukseksi” poistaisi edellä esitellyn ongelman. Kun jokainen saisi vuosiluokasta huolimatta harjoitella niitä asioita, joissa harjoitusta tarvitsee ja edetä eteenpäin vasta sitten, kun nämä hallitaan, koko asetelma muuttuisi. Tämän ei tarvitse tarkoittaa sitä, että oppilaat eivät tavoittelisi samoja asioita, tai että jokainen opiskelisi ihan mitä haluaa. Se tarkoittaisi sitä, että kaikilla olisi kyllä esimerkiksi matematiikassa sama polku, mutta oppilaat etenisivät sitä omaan tahtiin. Toiset nopeammin, toiset hitaammin.

Kolmas ongelma nykysysteemissä on, että tieto ei ole ajantasaista. Jos syksyllä päivitämme HOJKS:n ja arkistoimme sen palataksemme siihen seuraavana syksynä, emme ota millään muotoa huomioon talven aikana tapahtuvaa kehitystä. Pahimmassa tapauksessa syksyllä aloittava opettaja lukee ensi töikseen oppilaiden HOJKS:t, joissa on vuoden vanhaa tietoa ja alkaa työskennellä siltä pohjalta. Hän joutuu testaamaan uudelleen jokaisen edellisenä syksynä HOJKS:an kirjatun tavoitteen saavuttamisen.

Idea paremmasta toteutustavasta

Kankean asiakirjan sijasta HOJKS on saatava dynaamisemmaksi oppimisen seurannan ja suunnittelun työkaluksi. Itse yritän ottaa irti sinällään surkeasta systeemistä sen, mitä siitä irti otettavissa on, ja olenkin ryhtynyt muuttamaan HOJKS-toimintakulttuuriani dynaamisempaan suuntaan seuraavast. Kun esimerkiksi nyt päivitän HOJKS:n, ja se viilataan yhdessä kodin kanssa valmiiksi, printtaan ja arkistoin syksyn kopion. Tämän jälkeen otan Wilmassa heti uuden kopion tästä juuri päivitetystä HOJKS:sta. Näin Wilmaan jää talteen sähköinen versio juuri arkistoidusta HOJKS:ta, eikä siihen tehdä enää muutoksia. Sen sijaan alan päivittää kopiota sitä mukaa, kun edistystä tapahtuu. Jos uuden opettajan tarvitsee nähdä oppimishistoriaa, vanhat HOJKS:ta ovat tallessa Wilmassa.

Jos esimerkiksi olemme kirjanneet HOJKS:n tavoitteeksi ”oppii kertotaulut”, voin heti tämän tapahduttua käydä kopioon merkkaamassa ”tavoite saavutettu” sekä kirjoittamassa seuraavan tavoitteen/askeleen kohti suurempaa tavoitetta aihepiiristä. Tämä jatkuu läpi talven, ja ensi syksynä minulla tai uudella opettajalla on ajantasainen HOJKS, josta voidaan taas joko ottaa kopio arkistoitavaksi tai muuttaa asiakirjan päivämääräksi syksyn päivämäärä, printata ja arkistoida tämä, ja sen jälkeen taas ottaa uusi kopio, johon käydään taas kirjaamassa tavoitteiden saavuttamista sekä uusia tavoitteita läpi vuoden.

Kysyt ehkä nyt itseltäsi, olisiko tässä hirvittävästi lisätyötä. Itse en koe, että pitkin vuotta tekemäni kirjaukset HOJKS:aan lyhyillä lauseilla, kuten ”tavoite saavutettu” sekä ”seuraava tavoite, jakolaskun periaatteen ymmärtäminen” on lisätyötä. Joudunhan suunnittelemaan oppilaani opetusta sekä arvioimaan tukikeinojen vaikuttavuutta pidemmällä aikavälillä jatkuvasti muutenkin. Nyt teen sen vaan suoraan HOJKS:an, josta esimerkiksi jäädessäni yllättäen vaikkapa sairaslomalle, sijaiseni pystyy nopeasti katsomaan missä mennään ja mikä on seuraava tavoiteltava asia. Lisäksi tällainen toimintakulttuuri tekee kokonaan tarpeettomaksi syksyllä tehtävän pähkäilyn HOJKS:n päivittämiseen liittyen, eli aikaa säästyy. Halutessaan ope voi kutsua vaikka heti ensimmäisellä kouluviikolla huoltajat koululle tapaamiseen, sillä mikäli HOJKS:aa on päivitetty läpi talven ja se on pidetty ajantasalla, meillä on heti syksyllä ajantasainen päivitetty HOJKS.

En väitä, että muutos omissa työskentelytavoissa on tapahtunut hetkessä, ja yhä edelleen huomaan, että välillä en itsekään toteuta ajatustani. Muutos totutuista kaavoista pois vaatii itseltäkin paljon työtä.

Tässä ollaankin jo hyvin lähellä edellä mainitsemaani oppimispolkuajattelua, ja mielestäni meillä opettajilla olisi oikeus vaatia tätä varten järjestelmä, joka tukisi kyseisenlaista työskentelyä nykyistä Wilman lomaketta paremmin. Tämän postauksen lopussa kerron tarkemmin oman mielipiteeni siitä, millainen olisi hyvä systeemi.

Kerran vuodessa tehtävän päivityksen sijasta HOJKS voisi olla aktiivinen kodin, oppilaan ja koulun välinen kommunikointiväline. Nykyään esittelen myös huoltajille uudenlaisen toimintamallin HOJKS:n jatkuvasta päivittämisestä ja selitän, että he voivat seurata oppilaan kehitystä pitkin vuotta. Nykyisessä Wilman lomakkeessa on yksi kohta, jossa huoltajat voivat jättää kommenttejaan, eikä tämä juurikaan kannusta aktiiviseen keskusteluun koulun kanssa. Hyvässä systeemissä jokaista tavoitetta ja sen saavuttamista olisi mahdollista kommentoida myös kotoa käsin. En tiedä lähteekö huoltajalle viesti, kun teen HOJKS:aan päivityksen vuoden aikana. Tämä olisi ehdottomasti hyvä ominaisuus, mutta nyt yritän kannustaa huoltajia käymään säännöllisesti katsomassa, onko tavoitteita saavutettu ja tarvittaessa ottamaan yhteyttä esimerkiksi viestillä kouluun. Joskus lähetän koteihin myös erillisen viestin, jossa kerron tehneeni pieniä päivityksiä HOJKS:iin.

HOJKS, Wilma ja millainen olisi hyvä systeemi?

Kunnassani käytössä olevassa Wilmassa tehtävä HOJKS-lomake on sysisurkea tekele, ja meillä opettajilla pitäisi olla oikeus vaatia palvelun ostamista sellaiselta tuottajalta, jolla on halua kehittää systeemiä. Näyttäisi siltä, että Wilmaa tuottavalla Starsoftilla ei tähän halua ole, tai ainakin kehitystyö näyttäisi olevan äärimmäisen hidasta. Vai mitä sanotte esimerkiksi siitä, että nykyisen

  • virtuaalisen lomakkeen kaikki tekstikentät eivät mahdu näytölle, vaan näyttökuvaa on scrollattava sivusuunnassa.
  • tekstikentissä ei ole minkäänlaista tekstin formatointimahdollisuutta, eli väliotsikoita ei voi luoda, numeroituja listoja ei voi luoda, keskeisiä asioita ei voi boldata, taulukoita ei voi luoda…
  • tekstikenttiä ei voi poistaa. Jos olen joskus luonut oppilaalle tavoitteen, jonka hän jälkeenpäin on saavuttanut, en voi vain klikata sitä pois uudesta päivityksestä. Ainoa keino on pyyhkiä kenttä tyhjäksi, mutta itse kentät eivät häviä lomakkeesta mihinkään. Työtä häiritsemässä saattaa siis olla useampia tyhjiä kenttiä.
  • tavoitteiden järjestystä ei voi vaihtaa. Selkeyttä toisi aika paljon, jos voisin järjestää tavoitteet niin, että kaikki matikan tavoitteet esiteltäisiin ensin, sitten äikän jne. Ja kun myöhemmin lisään listaan uuden matikan tavoitteen, voisin siirtää sen muiden matikan tavoitteiden yhteyteen. Tämä mahdollistaisi tavoitteiden listaamisen siinä järjestyksessä, että vaatimustaso nousisi asteittain.

Millainen olisi sitten hyvä systeemi?

Hyvässä systeemissä opettaja voisi esimerkiksi poimia matematiikan opetussuunnitelmasta tavoitteet ePerusteista tai kunnan omasta opetussuunnitelmasta klikkailemalla niitä, muokata niitä tarvittaessa sekä kirjata tavoitteen yhteyteen tarkempia tukimuotoja kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi. Tämän lisäksi olisi tietysti mahdollisuus kirjoittaa omia tavoitteita. Tavoitteita voisivat kirjoittaa sekä opettaja että oppilas. Mitä vanhemmasta oppijasta olisi kyse, sitä vähemmän olisi tarvetta opettajan asettamille tavoitteille ja oppijan itsensä tekemä tavoitteiden asettelu korostuisi. Oppijalla itsellään olisi myös opetussuunnitelman perusteet nähtävillä, joten hän olisi koko ajan tietoinen perusteista ja voisi klikata niitä itselleen käyttöön.

Tavoitteiden järjestely olisi helppoa esimerkiksi drag-drop -toiminnolla tai mobiililaitteissa korvaavalla tavalla. Kun tavoite olisi saavutettu, yksi klikkaus muuttaisi tämän tavoitteen tilaan ”saavutettu” ja seuraava tavoite polulla aktivoituisi. Tästä lähtisi vanhemmille ja oppilalle viesti, jonka avulla koti tietäisi, kuinka tukea juuri tätä tavoitetta ja mitä juuri nyt pitäisi kotonakin harjoitella. Sekä koti että oppilas voisi nähdä koko polun, mutta aktiivisena olisi aina se tavoite, jota juuri nyt tavoitellaan.

Hyvässä systeemissä jokaiseen oppilaaseen linkitettäisiin kaikki tätä opettavat opettajat. Jokainen ope voisi helposti lisätä oman oppiaineen tavoitteet ja käydä taas klikkaamassa myöhemmin tavoitteet saavutetuksi, sekä aktivoimassa näin seuraavat tavoitteet. Myös kyseisen oppiaineen työt tallentuisivat oppilaan portfolioon kyseisen tavoitteen alle. Opettajan ei siis tarvitsisikaan yrittää arvottaa töitä tietyn arvosanan arvoiseksi vaan ainaostaan arvioida saavuttaako työ sille asetetut tavoitteet. Jos saavuttaa, koko ryhmälle tai sen tietyille oppilaille voisi käydä klikkaamssa ”tavoite saavutettu”. Se, kuinka hyvä työ on, näkyisi asiasta kiinnostuneille tahoille sitten siitä, kun avaisi tavoitteeseen linkitetyn työn. Tällainen systeemi tukisi oppiainerajat ylitävän monialaisen oppimisen kulttuurin kehittymistä, sillä samaa tavoitetta tavoiteltaisiin useammassa oppiaineessa.

Hyvässä systeemissä jokaista tavoitetta ja sen saavuttamista olisi mahdollista kommentoida myös kotoa käsin. Koti ja koulu voisivat siis käydä tarvittaessa jatkuvaa tavoitteisiin liittyvää keskustelua. Myös oppilalla olisi helpompi pääsy omaan suunnitelmaan esimerkiksi mobiililaitteella, ja oppilas voisi itsekin käydä katsomassa, mitä hänen nyt ja seuraavaksi pitäisi oppia. Oppilas pystyisi myös kommentoimaan tavoitteiden saavuttamista sekä keräämään tuotoksiaan ja töitään (kirjoitelmia, valokuvia, videoita yms) talteen kyseisen tavoitteen alle. Toisin sanoen, oppilaalle kerääntyisi portfoliota hänen kehityksestään. Työt linkittyisivät suoraan tavoitteisiin eikä HOJKS jäisi täysin irralliseksi asiakirjaksi.

Kun oikein tarkkaan ajattelee, tulee kysyneeksi itseltään, eikö edellä esitelty systeemi olisi jokaisen oppilaan etu? Miksei tällaista olisi käytössä jokaisella oppilaalla tuen portaasta riippumatta? Miksei tällainen systeemi voisi korvata koko nykyisen arviontimallin? Miksei meillä ole tällaista järjestelmää opetus- ja kulttuuriministeriön toteuttamana ja ylläpitämänä kaikille Suomen oppilaille ja opiskelijoille? Oikeastaan, jos halutaan puhua elinikäisestä oppimisesta, miksei tällaista systeemiä ole suoraan sosiaaliturvatunnukseen integroituna?

Mainokset